sunnuntai 29. marraskuuta 2015

On jo pidemmän aikaa pitänyt kirjotella tänne, mutta enpäs ole sitäkään saanut aikaseksi (niinku oisin mitään muutakaan)

Tuntuu että tässä ois jo kuukausia valunut hukkaan mun elämästä, jolle ei vieläkään ole edes päämäärää. Aina pitäis olla tekemässä sitä tai tätä, mutta entä jos ei vaan pysty? Jos haluais olla kovasti niin kuin muut, mutta pää sanoo kuitenkin toista. Se tunne on se jota vihaan itsessäni. Sen takia olen kärsinyt monessakin tilanteessa, oli se sitten työpaikka, perhe tai joku muu tilanne. Ja kaikista pahinta tässä kaikessa on se että kukaa, ei kukaan muu kuin minä voi tietää miltä tää tuntuu. Sitä voi verrata ihan mihin tahansa ja vähätellä, mutta mulle tää on suuri juttu, koska mä en ennen ole ollut tällainen ja tuntuu että pahempaan päin mennään. Mulle ei säännöllinen paniikkihäiriölääke vaikuta mitenkään, joten unohdin sen heti alussa.  Masennukseen nyt terapia olis tietenkin se paras vaihtoehto, mutta entä kun on päiviä milloin en edes kykene menemään psykologin vastaanotolle, saati perumaan sitä.  Kaikki tää on vielä niin ristiriidassa toisiinsa, masennuksesta kärsivän ihmisen ei missään nimessä pitäisi jämähtää kotiin, vaan keksiä kaikennäköisiä aktiviteetteja itselleen, mutta kun ei pysty niin ei. Ainoa pakotapa todellisesta paskasta yhteiskunnasta on World of Warcraft. Sitä pelatessa en turhia murehdi. Pelaan hahmoani ja keskityn siihen täysillä. Kotiin jäämistähän tuo on että...Kai se on vaan myönnettävä että vaikka oon itelleni ammatin ja työkokemusta hankkinut, olen yhteiskunnan hylkimä syrjäytynyt aikuinen. Huomenna on onneks lekuri (jos vaikka tällä kertaa pääsisin edes paikalle), jospa se nyt tajuais, että eipä ole musta mihinkään ja kirjottais vaikka loppuelämän saikun :D  Tää nyt on vaan taas näitä päiviä kun ottaa päähän kaikki, näitä tuntuu vaan nykyään tulevan ihan liikaa ja sit se mun aivokypäräni kyllä poksahtaa. Välillä vaan on semmonen olo, että miten kumpikaan jaksaa tsemppaa toista jos kummallakin on huono olla. Haluisin vaan niin kovasti olla yhtä onnellinen kuin ennen...




                                                                     Eniten vituttaa kaikki