lauantai 16. toukokuuta 2015

Hui, joku Gastroskopia

Viime vuonna joulukuun kaks vikaa viikkoa meni sairastellessa, olin siis todella kipeä. Aamulla kun heräsin aloin välittömästi voida pahoin ja tätä jatkui n.7-9 tuntia tuosta heräämisestä. Usein oksentelin, mutta vasta monen tunnin pahoinvoinnin jälkeen. Viikon kestin taudin kourissa, jonka jälkeen aloin olla epätoivoinen ettei tuo "normaali" vatsatauti koskaan lähde. Joulu oli tulossa ja kaikki valmistelutkin kesken. Otin siis yhteyttä terveyskeskukseen ja varasin lääkärin, jossa minulle sanottiin sen olevan vain normaali vatsatauti ja kun olen kerran pystynyt iltasin syömään, ei ole mitään akuuttia hätää. Kolme päivää tästä oloni paheni huomattavasti. Soitin lääkäriin uudelleen ja sainkin seuraavalle päivälle ajan. Olin jo toivoni menettänyt, kun en viimeksikään saanut minkäänlaista helpostusta olooni. Tällä kertaa olin niin heikossa hapessa, että puolisoni joutui taluttamaan mut terveyskeskuksen aulaan ja siellä mä sitten nuokuin lääkäriä odotellessa. Lääkäri kirjotti mulle suoraan lähetteen keskussairaalaan tarkkailuun ja sanoi vielä, että siellä pääsen tiputukseen ja oloni voi jo siitä hieman kohentua mutta sairaalassa vasta tuntuikin ahdistavalta, kun olin täysin yksin kammottavan oloni kanssa. Parin tunnin makoilun, tuskailun ja odottelun jälkeen lääkäri sitten vihdoin ja viimein tuli tarkistamaan vointiani. Hän oli reilu kolmekymppinen huonoa suomea puhuva mies, joka ei kyllä osannut ottaa huomioon lainkaan mun kuvottavaa oloa. Ensimmäiset sanat esittelyn jälkeen taisi olla "paljasta vatsa!", no minähän sitten paljastin vatsani ja samalla sekunnilla kun olin paitani nostanut, rupesi lääkäri painelemaan ja runnomaan kipeetä mahaani. Voitte vaan kuvitella kuinka hellänä se oli melkein kahden viikon oksentamisen jälkeen, eikä sen hetkinen pahoinvointi yhtään tehnyt asiasta mukavempaa. Taisin siinä huutaa muutaman kerran, että sattuu ja siihen lääkäri kysyi "onko joku lyönyt sinua?". Ei herranen aika siis mitä valopäitä! Toinen joka ärsytti tuolla sairaalakäynnillä oli se, kun pyysin josko voisin saada pahoinvointiini lääkettä, niin mulle isketään Norflexia persuksiin?! Siis mitä? Mulle on kyllä laitettu muutaman kerran kipupiikki kankkuun, mutta selän kipujen takia. En ymmärrä miten tuo Norflex muka auttaa pahoinvointiin, eikä kyllä auttanutkaan. Neljän tunnin tarkkailussa olon ja tutkimusten jälkeen, mut kotiutettiin, syynä normaali vatsatauti. Muutama päivä sairaalassa olon ja taudin jatkumisen jälkeen otin taas yhteyttä lääkäriin, tällä kertaa yksityiseen. Tämä yksityinen lääkäri oli aivan pöyristynyt kun kerroin miten minua keskussairaalassa hoidettiin. Suolaarvoni oli pudonneet lähes hypokalemian rajalle ja sain tuolta yksityiseltä lääkäriltä reseptin, jolla Kalium tasoni saatiin nostettua normaaliin ja samalla parantuminen alkoi.

Tästä päästäänki varsinaiseen aiheeseen. Tämän inhottavan mahataudin (mikä lie olikaan) jälkeen mulla ei oo vatsa palautunut  täysin normaaliksi. Saatan siis aivan yllättäen edelleen aamusin voida pahoin ja jopa oksentaa muutaman kerran. Nyt lähes puoli vuotta oireista kärsittyäni oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä lääkäriin keskustelemaan asiasta. Varasin ajan samalle lääkärille joka määräsi mulle Kalium-kuurin. Niinhän siinä sitten kävi että edessä on mahalaukun tähystys eli Gastroskopia ja mua jännittää ihan älyttömästi. Onneks tämä lääkäri tiesi mun paniikkihäiriö taustastani ja sanoi heti, että se voidaan heillä tehdä uudella systeemillä nenän kautta jolloin se putkihässäkkä on vähän pienempi, eikä tunnu niin inhottavalta. Saas nähdä mimmoset rauhottavat ja puudutukset ne joutuu muhun lykkäämään, ennen kun päästään kurkkimaan mikä mua vaivaa. Vaikka mua jännittääkin ihan älyttömästi koko tutkimus, niin samalla oon niin ilonen, että ehkä näihin oireisiin saadaan vihdoin joku syy ja mahdollisesti myös apu, jotta mä voisin taas jonain päivänä harkita, että pystyisin työskentelemäänkin niin kuin normaalit ihmiset.

 Että semmosta meijän arkeen kuuluu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti